Valokuvapaja

Luotu La 8.5.2010 21:59 (Eila Sainio).
Muokattu Ti 11.5.2010 09:54 (Admin Gemilo).

 

Valokuvatyöpaja

Taika-hankkeen osahanke Taide kohtaa hoivan on järjestänyt kumppaniensa Helsingin kaupungin ja Eteva-kuntayhtymän työyhteisöjen työntekijöille erilaisia taidelähtöisiä työpajoja syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Työpajojen ideana on ollut elämänkaaren erivaiheet ja pajoja on toteutettu menetelmällisesti eri tavoin.

Keväällä neljässä työyhteisössä järjestettiin valokuvatyöpaja, jossa toteutettiin limittäin kaksi valokuvaan liittyvää työskentelyä. Työpajassa lähdettiin liikkeelle valokuvan katsomisesta. Jokaista oli ennakkoon pyydetty tuomaan mukanaan jokin itselleen merkityksellinen valokuva. Valokuvan näyttäminen toisille oli vapaaehtoista, mutta kaikki työskentelyyn osallistuneet esittelivät mielellään toisilleen kuviaan. Työskentely alkoi kuitenkin yksilötyöskentelynä, siten, että jokainen sai kysymyssarjan, jonka perusteella he katsoivat omaa kuvaansa ja kirjoittivat siitä. Kysymysten joukossa oli kiinnostavia kysymyksiä kuten: mitä salaisuuksia kuvassa on? tai mitä kuva haluaa sanoa sinulle? Osallistujat työskentelivät kukin omalla tavallaan, jotkut vastasivat kysymyksiin järjestyksessä ja toiset kirjoittivat kysymysten perusteella kuvastaan tarinan. Hiljaisen työskentelyn päätteeksi jokainen kertoi kuvastaan sen mitä halusi jakaa muille.

Samanaikaisesti ryhmätilassa tapahtuvan kirjoittamisen kanssa, pyysin aina yhtä työntekijää kanssani toiseen tilaan, jossa suunnittelimme hänen ammatti-identiteetti kuvaansa. Halkolan (2009) ja Savolaisen (2009) kirjoitusten innoittamana olin kehitellyt ajatusta siitä, miten ammatti-identiteetti voisi näyttäytyä kuvana.

Osallistujat saivat etukäteen seuraavan ohjeen: ”Otamme teistä jokaisesta ammatti-identiteettiä ilmaisevan kuvan digikameralla. Tähän kuvaan voisit varautua niin, että mietit, millainen on kuvasi ammattilaisena. Voit myös miettiä, haluatko kuvaan mukaan jonkin symbolin tai esineen. Voit muutenkin miettiä, miten haluat tulla kuvatuksi, läheltä vai kaukaa tai haluatko kuvaan vain käden, jalan, korvan ym. tai haluatko kuvasta pelkästään symbolisen. Joillekin voi olla vaikeaa asettautua kuvaan, joten myös pelkkä symbolien kuvaaminen sopii, eikä kuvan ottaminen tietenkään ole pakollista. 

Idea on, että kuva on sellainen kuin itse haluat ja se tulee vain sinulle (mahdolliseen muuhun käyttöön kysytään lupa).  Emme ole ammattikuvaajia, mutta uskomme kuvan voimaan myös tällaisessa käytössä. Älä siis huolestu tästä, vaan mieti millaisen kuvan haluat! ”  

 

Useimmat osallistujista olivat suunnitelleet kuvansa valmiiksi tai ainakin heillä oli jonkinlainen idea, jota yhdessä keskustellen kehitimme eteenpäin. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että kuvattava suunnittelee kuvan itse. Saatan auttaa kysymyksillä, kuten: missä haluat tulla kuvatuksi? Näytkö kuvassa kokonaan vain näkyykö sinusta vain käsi tai jalka? Mutta missään tapauksessa en tarjoa ideaa kuvasta. Joidenkin kanssa myös lähdettiin täysin tyhjästä liikkeelle, usein ensin löytyi paikka ja sitten kuva muutenkin hahmottui. Väillä kamera yllätti niin kuvan suunnittelijan kuin kuvaajankin. Esimerkiksi kuvassa, jonka on suunnitellut luovan toiminnan ohjaaja, savipallo sai salaman välähdyksestä kirkkaan ytimen, josta kuvan suunnittelija oli erityisen onnellinen.

 

Kuvatessani kysyin kuvattavalta, saako hänen kuvansa näyttää ryhmässä. Tähänkin kaikissa ryhmissä jokainen antoi suostumuksensa. Katsoimme kuvat yhdessä tietokoneen ruudulta ja, jos otoksia oli useampi, kuvattava valitsi niistä vielä mieleisensä. Oma kuva teetetään jokaiselle paperikuvaksi ja laitetaan kehyksiin.

 

Kuvien katsominen yhdessä oli innostavaa ja monet kertoivat vielä kuvastaan kuvan tarinan. Kuva voi kertoa joskus asioita, joita kuvattava ei ole ajatellut. Sinänsä ideana on vain katsoa miltä ammatti näyttää kuvana, eikä tavoitteena ole analysoida sen enempää. Itseäni on koskettanut kuva, jossa nuori hoitoalalla työskentelevä nainen asettaa punaista virkattua villasydäntä harmaalle betoniseinälle. Minulle siinä näyttäytyy jotakin hoitamisen ideasta. Kuvattavalle viesti voi olla toinen.

 

Työpajan päätteeksi keskustelimme vielä siitä miltä työskentely tuntui. Valokuvien katsominen uudella tavalla koettiin kiinnostavaksi ja oma kuva vaikutti olevan monelle tärkeä ja mieluinen.

 

Eila Sainio

Diak Etelä Helsinki

 

Lähteet:

Halkola, Ulla. 2009. Mitä valokuvaterapia on? Teoksessa Halkola, Ulla, Mannermaa, Lauri, Koffert, Tarja, Leena Koulu (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, 13–22.

Savolainen, Miina. 2009. Voimauttava valokuva.  http://www.voimauttavavalokuva.net/index.htm

 

 

Liitetiedostot

Viestit