Improvisaatioteatteri

Luotu Pe 1.6.2012 15:31 (Satu-Mari Korhonen).
Muokattu Pe 1.6.2012 15:39 (Valpuri Tauriainen).
Selkokielinen osoite:  http://www.sovellataidetta.fi/tyokalu/

 

Improvisaatioteatteri / Improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutukset

Sosiaalisia taitoja - kuten kykyä ryhmätyöskentelyyn ja yhteistyöhön - pidetään yhä tärkeämpinä työelämään liittyvinä taitoina. Improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutukset suunnitellaan yhteistyössä asiakkaan kanssa, joten sisällöt painottuvat tilaajan toiveiden mukaisesti. Koulutusten painopisteenä voi olla: ryhmätyötaidot, rakentava ilmaisu, luottamuksen rakentaminen, yhteisöllisyys, ideointikyvyn kehittäminen tai esiintyminen. Koulutus voi kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään. Rakenteeltaan se voi olla toiminnallinen luento tai case-työskentely, jossa näyttelijät toteuttavat esimerkkitilanteet. Koulutuksessa tehtävät leikilliset harjoitteet ovat helppoja ja hauskoja, eikä niihin osallistuvilta vaadita erityisosaamista. Koulutuksissa ei valmisteta näytelmää, vaikka koulutuksen painopiste voi olla esiintymistaidoissa.

 

 

Keskeisimpiä improvisaatioteatteriin liittyviä käsitteitä 
 

Hyväksyminen

Improvisoinnin perusidea kiteytyy joo, ja. -asenteeseen. Joo, ja. tarkoittaa tarjouksen hyväksymistä ja idean jatkamiseen uudella tarjouksella. Tarjouksilla tarkoitetaan kaikkea sitä mitä toinen sanoo tai tekee, ja tehtävänä on yksinkertaisesti reagoida tekemiinsä havaintoihin. Hyväksyminen on vaikuttumista, muuttumista vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa.

 

Koposen mukaan (Koponen 2004, 42) ympäristön hyväksyntä tukee itseluottamusta ja vahvistaa onnistumisen tunnetta ja auttaa siten positiivisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Joo, ja. -sääntö vie

yhteistyötä eteenpäin, sillä ryhmätyöskentelyssä joka ikinen ryhmän jäsen on osaltaan

vastuussa toiminnan jatkumisesta.

 

Tyrmääminen

Koposen (Koponen 2004, 43-44) mukaan tyrmääminen tarjoaa turvallisuutta, sillä se on

keino pitää asiat omassa hallinnassa. Epäonnistumista ja riskinottoa välttämällä välttyy

samalla vuorovaikutukselta. Vuorovaikutustilanteessa vallitsevat pelot, epäonnistumisen

tai turvallisuuden tunteen menettämisen pelko, heikentävät vuorovaikutusta toisen

kanssa. Tyrmäämisen eri muotoja ovat muun muassa negatiivisuus, vetkuttelu,

koominen liioittelu tai omalaatuisuuteen pyrkiminen.

 

 

Epäonnistumisen eli mokaamisen ilo

Improvisaatioon kiinteästi liittyvissä peleissä ja leikeissä opetellaan suhtautumaan epäonnistumisiin suopeasti turvallisessa ilmapiirissä. Tästä käytetään ilmaisua iloinen mokaaminen. Jos improvisoija tekee virheen eli mokan, se on yhtä hyvä tarjous vastanäyttelijöille kuin mikä tahansa muukin.

Mokasta tulee ongelmallinen, jos käyttäydytään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Perusajatuksena on, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä.

Routarinteen käsityksen mukaan iloinen mokaaminen on epäonnistumisen pelon tai onnistumisen pakon vastakohta. Ihmisiä on mahdollista opettaa mokaamaan iloisesti leikkimällä yhdessä. Kun itseään ei pakota onnistumaan, rentous voi johtaa onnistumiseen

 

Statukset

Sosiaalisessa tilanteessa eri osapuolet sekä käyttävät että asettuvat alttiiksi toisen vaikutusvallalle eli vaikuttavat ja vaikuttuvat.

 

Sosiaalinen status ilmaisee yksilön nauttimaa vaikutusvallan määrää: korkealla statuksella sitä on paljon ja matalalla statuksella vähän. Kun toiminnan tavoitteena on yhteistyö, valtaa (tilaa) on osattava sekä käyttää että antaa. Vallankäytön välineenä vuorovaikutustilanteessa on statusilmaisu - persoonallinen vaikutusvalta, - jonka muodostumiseen ei vaikuta yhteiskunnallinen asema tai ammatti. Statusilmaisu syntyy kehon ja äänen käytöstä eri tilanteissa. Sanaton viestintä on usein tiedostamatonta ja se ohittaa voimakkuudessaan sanallisen. Vuorovaikutuksen sujuvuuteen voi vaikuttaa merkittävästi tiedostamalla oma ilmaisunsa ja muuttamalla sitä näkyvästi reaktiona toisen ilmaisuun.

Statusilmaisun ääripäitä ovat korkea ja matala status ja niiden välinen ilmaisullinen ero voidaan nähdä suhteessa tilaan: korkea status vie tilaa paljon ja matala vähän. Kummallakin ilmaisutavalla on vahvat ja heikot puolensa.

 

Ylä- tai alastatukset ovat sosiaalista vallankäyttöä ja johonkin mieltyminen toimii eräänlaisena puolustusmekanismina, turvallisuutta tuovana naamiona. Ihminen kokee suojattomuutta tai epävarmuutta liukuessaan itselleen vieraammalle alueelle. Routarinne (Routarinne 2007, 64-66) muistuttaa, että

arkielämässä voi opetella vieraampia tapoja ilmaista statustaan aivan kuten näyttelijä, joka kehittää ammattitaitoaan uusiin rooleihin hakeutumalla.

 

  

Lähde: Tauriainen, Valpuri Taiteesta työhyvinvointia?  : improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutukset työyhteisöissä (2011) Pro gradu -tutkielma

 

Koponen, Pia (2004) Improkirja. Mitä yhteistä on filosofialla, pullopersesialla ja

vapaalla pudotuksella. Helsinki: Like.

 

Routarinne, Simo (2007) Valta ja vuorovaikutus. Statusilmaisun perusteet. Keuruu:

Tammi.

Liitetiedostot

Viestit

Avainsanat: